Helsinkiin lentokentälle 5.4 klo 5.00 kokoontui 29 aamuvirkkua Meksikoon lähtijää. Mukana oli kalastajia ympäri Suomea Utsjoelta Helsinkiin. Naisiakin lähti matkaan 5 ja Inarin uistelijoita 9. Lensimme Helsingistä Saksaan Frankfurtiin ja sieltä Amerikkaan Houstoniin. Atlantin ylitys oli pitkä 10 h 40 min ja Jenkkilässä vastaanotto tyly ja tarkka. Jonotettiin ja tarkastettiin yli 2 tuntia, pari meistä pääsi tarkempiinkin tutkimuksiin. Myöhästyttiin seuraavalta lennolta, mutta matkaa jatkettiin 3 tunnin kuluttua. Vihdoin saavuimme Meksikoon Cancuniin, jossa oli bussi ja hotellin väki meitä vastassa. Jatkoimme bussilla etelään 60 km Playa del Carmeniin ja majoituimme hotelliin Hacienda Paradiseen.
Hotelli oli pieni ja viihtyisä. Työntekijät olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Hotellissa ei ollut montakaan muuta asukasta, joten takapiha uima-altaineen oli pääosin vain meidän käytössä.
Kalastuspäiviä meille oli varattu 5 ja kalastuspäivien välissä oli aina 1-2 rantapäivää. Meillä oli käytössä 6 venettä 2-3 hengen miehistöineen. Kalalle lähti 24 henkeä ja venettä kohti oli siten 4 innokasta pyytäjää. Aamuisin klo 8 matkustimme kahdella pikku bussilla 25 km etelään Puerto Aventurasiin ja iltasella takaisin. Täällä oli kapteeni Ricksin uisteluvene-armada. Satama oli tosi upea. Meriveneitä oli pienemmistä uisteluveneistä suuriin loistojahteihin. Lisäksi satamassa oli altaita mereneläville. Niissä uiskenteli delfiinejä, rauskuja, haita, merileijonia ja manaatteja. Kalastamaan lähdimme aina klo 9 ja satamaan palasimme klo 17, se on kalamiehen työpäivä.
Kalastusveneet olivat hieman eritasoisia, ei mitään luksusveneitä. Kaikissa oli kuitenkin aurinkokatos, penkit olivat pehmustetuista sohvista jäälaatikoihin ja hytti, siististä vähemmän siistiin wc-tiloineen. Parissa veneessä oli kalanväsytystuoli veneen perässä, muissa veneissä kalanväsytys hoitui jäälaatikon päältä. Vapoja oli pyynnissä kerralla 6 ja sivuille laskettiin 2 houkutin yhdistelmää, jotka pärskyttivät vettä veneen takana vieheiden etupuolella. Vieheinä käytettiin syöttikalaa ja etupuolella oli joissakin värikäs houkutushuppu. Syöttikalat olivat n. 25 cm pituisia, sillin näköisiä ja piikkinokkaisia. Vetovauhti oli 10-15 km/h ja vieheet pomppivat pinnassa. Grönin Pauli testasi 30 cm Karikon puukalaa. Heti tuli n. 10 kilon barracuda. Toisella yrittämällä tuli Karikon palasia.
Jo ensimmäinen kalastuspäivä opetti meitä, kuinka kuuma on Karibian aurinko ja millainen on merisairaus. Usean kalastajan iho punoitti illalla aika arasti. Vaikka Suomen lipulla varustetussa veneessä on jäälaatikollinen vettä, olutta ja limpparia, piti juoda lisäksi elektrolyytti-mehujuomia nestehukan estämiseksi. 50-kertoiminen aurinkovoidekaan ei estänyt palamista auringon alla, varsinkaan epätasaisesti levitettynä. Kolmasosa oli ensimmäisenä päivänä merisairaana ja ruokki kaloja laidan yli. Tällä tempulla oli muuten etua kalansaamiseksi. Lääkkeet auttoivat merisairauteen, kunhan muisti ottaa ennakkoon ja useamman.
Vieheet panttiin pyyntiin jo kilometrin päässä satamasta. Uistelimme etelään pitkin rannikkoa kohti Tulumia ja takaisin. Ranta oli koko ajan näkyvissä 1-3 km päässä. Muutakin uisteluveneitä oli näkyvillä, mutta veneet hajaantuivat merelle etäälle toisistaan. Ensimmäiset kalahavainnot tehtiin lentokaloista ja niitä jahtaavista pedoista. Veneen kippari ja miehistö usein huomasivat kalat meressä ja tiukalla käännöksellä vene ajettiin nopeasti kohdalle. Ja sitten iski. Oli hienoa nähdä vavan taipuvan ja siiman juoksevan kelalta. Kalat olivat usein parvissa ja useampikin saattoi olla samaan aikaan kiinni. Iskun jälkeen marliinit, purjekalat, doradot ja barracudat hyppäsivät korkealle ilmaan ja komeita loiskahduksia nähtiin useita. Tonnikalat taas sukelsivat syvyyksiin. Meillä oli veneissä vapavuorot ja se oli onnettaren käsissä minkälaisen vonkaleen kanssa pääsi taistelemaan. Iso marliini pani vapamiehen tosi koville Karibian kuumassa auringossa, siinä hauis meni maitohapoille ja silloin vaihdettiin seuraava kaveri vapaan. Siiman katkotuksiakin tuli muutamia. Marliinit ja purjekalat käytettiin nopeasti veneessä kuvattavana ja laskettiin takaisin mereen. Osa näistä vapautettiin vedessä perukkeen kosketuksen jälkeen. Muut kalat otettiin kyytiin ja syötäväksi. Satamaan saapuessa saalis merkattiin lipuin veneen mastoon. Näin näki minkälaisen saaliin kukin vene oli saanut. Lähes joka päivä otimme osan suurista fileistä mukaamme ja veimme läheiseen ravintolaan, jossa meille sitten kokattiin usealla eri tavalla valmistettu herkullinen dorado- ja tonnikala-illallinen.
Kokonaissaalis oli 115 kalaa, mikä tekee n. 4 kalaa/vene/päivä. Päiväsaalis vaihteli 11 kalasta 32 kalaan. Tyynimpänä päivänä saalis oli heikoin. Hieman myös oli havaittavissa kipparille annettavan tippimäärän vaikutus kalamäärään. Kaloja tuli 8 eri lajia, kappaleet ja suluissa suurin kala. Sinimarliini 1 (50 kg), valkomarliini 9 (68 kg), purjekala 36 (45 kg), dorado 39 (22 kg), barracuda 12 (10 kg), tonnikala 13 (7 kg, tämä kilomäärä on vain osa kalaa, hai vei siitä yli puolet), wahoo 3 (12 kg) ja king fish 2 (10 kg). Veneissä ei ollut puntareita, nämä ovat miehistön antamia arvioita. Näitäkin piti vielä tarkistaa, ovatko ne kiloja vai paunoja.
Muina päivinä teimme pari yhteistä retkeä. Chichen Itza-retki oli upea. Kohde on parhaiten säilynyt mayakaupunki Jukatanin niemimaalla ja nähtävillä on astronominen observatorio, temppeli sekä 24 metriä korkea pyramidi, El Castillo. Chichen Itza on yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Retken päätteeksi kävimme uimassa cenotella, kaivossa vai oliko se tippukiviluola. Toinen retki oli Tulumin mayaraunioille ja Xel-Ha luonnonpuistoon. Täällä jälkimmäisessä snorklailimme komeassa kalaisassa laguunissa. Playa del Carmenissa on upeat hiekkarannat. Hotellilta oli vain puoli kilometriä sinne. Kuluihan ne päivät kivasti sielläkin aurinkovarjon alla maatessa, maisemia katsellen ja nesteitä nauttien 35-40 asteen helteessä.
Vesa Tolonen
